Ruotsalaiset toverit pyysivät minua kirjoittamaan lyhyen esipuheen Leninin teokseen Valtio ja vallankumous – tehtävä, johon suostuin innolla johtuen teoksen elintärkeästä asemasta maailmanlaajuisessa kamppailussa sosialismin puolesta. Omituista kyllä, kysymys valtion luonteesta, vaikka sen merkitys on kolossaalinen, ei usein ole päällimmäisenä edistyneimpienkään työläisten mielissä.

Mikään toinen tapahtuma maailmanhistoriassa ei ole aiheuttanut niin suurta määrää valeita ja vääristelyjä kuin Venäjän vallankumous. Kanadan International Marxist Tendencyn Alex Grant listaa tässä artikkelissa kymmenen röyhkeintä suoranaista valetta bolshevikeista ja lokakuusta 1917.

Tämä dokumentti hyväksyttiin yksimielisesti International Marxist Tendencyn IMT:n Maailmankongressissa heinäkuun lopussa 2018, perusteellisten vuoden mittaisten keskustelujen jälkeen. Sen alkuperäinen otsikko oli ”Marxilainen teoria ja taistelu vieraita luokka-ajatuksia vastaan”. Sen pyrkimyksenä on selvittää ero marxilaisuuden ja tiettyjen idealististen, postmodernien ja työväenluokalle vierasta alkuperää olevien ideoiden välille. Nämä vieraat ideat ovat jo jonkun aikaa vaikuttaneet moniin aktivisteihin lähinnä akateemisissa piireissä, ja niitä käytetään taantumuksellisesti myös kansainvälisessä työväenliikkeessä.

Venäjän vallankumouksen kriitikot ja kapitalismin kannattajat käyttävät usein kysymystä "moraalisuudesta" ja "moraalista" mustamaalatakseen bolshevikkien historiallista merkitystä ja tahratakseen sosialismin idean kokonaisuudessaan. Leon Trotski vastasi näille kriitikoille vuonna 1938 kirjoitetussa pamfletissa "Heidän moraalinsa ja meidän". Tässä artikkelissa tarkastelemme Trotskin pamflettia ja hänen analyysiaan “moraalista”.

Lev Trotskin “Materialistisen dialektiikan ABC” on loistava, lyhyt ja ytimekäs selonteko marxilaisesta filosofiasta. Se kirjoitettiin osana debattia revisionistista tendenssiä vastaan, joka ilmeni USA:n trotskilaisessa liikkeessä 1930-luvun lopulla, ja joka kyseenalaisti marxilaisuuden pääperiaatteita. Trotski puolusti dialektista materialismia rikkaampana, täydellisempänä ja kaiken kattavampana tapana katsoa yhteiskuntaa, ja elämää yleensä, verrattuna pragmatismiin ja empirismiin. Julkaistu alkujaan uudelleen englanniksi vuonna 1994.

Postmodernismi on häälyvä filosofinen koulukunta, joka nousi näkyvään asemaan toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Sen alku oli marginaalissa, mutta sittemmin se on noussut erääksi merkittävimmistä porvarillisen filosofian koulukunnista. Postmodernismi läpäisee suurimman osan yliopistomaailmasta, ellei jopa sen kokonaan. Postmodernismi on paraatiesimerkki porvarillisen filosofian totaalisesta umpikujasta ja pessimismistä kapitalistisen yhteiskunnan seniilin rappion vaiheessa.

Donald Trumpin kausi Yhdysvaltain presidenttinä ja Marine Le Penin menestys Ranskan presidentinvaalissa ovat luonnollisesti huolestuttaneet miljoonia ihmisiä ympäri maailman. Jotkut ovat jopa varoittaneet fasismin uudesta noususta. Marxisteina meille on tärkeää pitäytyä tyynessä analyysissa ilman pelottelua ja liioittelua. Tässä vuonna 2017 julkaistussa artikkelissa Socialist Appeal –lehden päätoimittajaRob Sewellkysyy, mitä fasismi todella on. Ja onko sen nousu välitön uhka nykypäivänä? 

Mikä erottaa marxismin anarkismista? Miksi kaksi teoriaa? Miten ne erottuvat toisistaan, mitkä ovat niiden ansiot suhteessa toisiinsa ja kumpi näistä kahdesta teoriasta — tai mikä yhdistelmä näistä teorioista — olisi paras työkalu taistelussa kapitalismia ja porvarivaltiota vastaan? Tällainen pohdinta on välttämätöntä kaikille vallankumouksellisille pyrkimyksenä ymmärtää ja saada haltuun vallankumouksellinen teoria. 

Vuonna 2008 alkanut kriisi paljasti kapitalismin luonteen. Se käynnisti prosessin, jossa miljoonat nuoret ja työläiset alkoivat haastaa, ei vain niin kutsuttua ’uusliberalismia’, vaan itse kapitalismia. Silti tämä kapitalismin kriisi on syössyt vasemmiston kriisin sen sijaan, että olisi odotetusti nostanut sen valtaan. Pintapuolisesti kyse on ristiriidasta. Jos kuitenkin katsomme pintaa syvemmälle, näemme, että tilanne johtuu reformistisen politiikan rajoitteista suhteessa aikoihin, joita elämme. 

Rob Sewell Socialist Appealintoimituksesta luo katsauksen kapitalismin käynnissä olevaan kriisiin, maailmassa kasvavaan epätasa-arvoon ja siihen, mitä mahdollisuuksia meillä on muuttaa elämämme modernin teknologian avulla. Lisäksi hän selittää, miksi sinun tulisi liittyä taisteluun yhteiskunnan muuttamiseksi sosialistisen vallankumouksen kautta. 

"LUULETKO TOSIAAN, ettei Stalin ole ottanut puheeksi sinun raivaamistasi pois tieltä fyysisesti? Hän on sekä harkinnut sitä että keskustellut aiheesta juurta jaksain. Joka kerta häntä on pidätellyt sama pelko, että nuoriso saattaisi syyttää häntä henkilökohtaisesti, ja vastata terroriteoilla. Siksi hän uskoo, että opposition nuorisosta on ensin päästävä eroon.

Kapitalismi on paraikaa yhdessä suurimmista kriiseistään koskaan. Samalla kun 99% kansalaisista maksavat kriisin seurauksista, rikkain 1% kasvattaa vaurauttaan yhä kiihtyvämpään tahtiin. Vallanpitäjien skandaalit ja korruptio vieroittavat miljoonia perinteisestä politiikasta. Tämä kaikki kyseenalaistaa kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän. Monet etsivät vaihtoehtoja nykyisen järjestelmän tilalle, ja yhä kasvava joukko löytää vastauksen vallankumouksellisesta sosialismista.

Kolmas Internationaali on virallisesti saatettu hautaan. Se on hävinnyt historian näyttämöltä niin arvottomalla ja paheksuttavalla tavalla, kuin vain on mahdollista kuvitella. Stalin on hätäisesti ja konsultoimatta sen jäsenpuolueita, puhumattakaan rivijäsenistä ympäri maailmaa, petollisesti hylännyt Kominternin amerikkalaisen imperialismin painostuksesta. 

Ted Grant oli politiikan jättiläinen niille jotka tunsivat hänet hyvin. Hän eli ja hengitti marxismin ideoita ja oli epäröimättä tärkein marxilainen teoreetikko sitten Trotskin kuoleman. Tämä tulee selväksi hänen kirjoituksistaan, joita hän työsti läpi yli 70 vuotta jatkuneen poliittisen toimintansa aikana. Näistä kirjoituksista suurin osa on luettavissa osoitteesta tedgrant.org.

Suomen vallankumous on kunniakas luku kansainvälisen työväenluokan historiassa. Traagisesti vallankumouksen kuitenkin petti sen päättämätön johto, vaikka massat tekivät kaikkensa sen eteen. Vastavallankumouksen voimat suorittivat verilöylyn, joka fyysisesti tuhosi työväenluokan parhaimmiston, mikä puolestaan pahensi Venäjän vallankumouksen saartoa ja eristystä.